Nyt tehtävät lastensuojeluun kohdistuvat säästötoimenpiteet ovat Avosylin yhtymänToni Sipiläisen mukaan harkitsemattomia ja tulevat maksamaan yhteiskunnalle tulevaisuudessa moninkertaisesti nyt saavutettavan säästön verran. Palveluita ja niiden päällekkäisyyksiä sekä niiden vaikuttavuutta objektiivisesti tarkastelemalla saataisiin aikaan merkittäviä säästöjä, ilman että ostopalveluiden määrästä tarvitsisi lähteä leikkaamaan sokeasti pelkkien euromääräisten lukujen valossa. Lastensuojeluun tarvitaan nyt kipeästi objektiivista mittaristoa palveluiden kokonaisvaikuttavuudelle, joka auttaisi hyvinvointialueita tekemään kustannustehokkaita päätöksiä.

– Olemme tilastoineet vuodesta 2018 lähtien perhetyömme asiakkuuksia ja pystymme toteamaan, että palvelumme tuottaa tuloksia. Olemme työskennelleet noin 2500 asiakasperheen kanssa viimeisen kuuden vuoden sisällä. 68 % näistä asiakkuuksista on pystytty päättämään sovitusti ja suunnitellusti, kun asetetut tavoitteet ovat täyttyneet. Samaan aikaan asiakaskokemus on erinomaisella tasolla, kun asiakkaista 97% kokee palvelusta olleen hyötyä heidän perheelle tai heille itselleen. Asiakkaiden suositteluindeksi NPS meidän palveluissa on yli 70.Tämä on tarkoittanut sitä, että joltain asiakkailta on joko poistunut lastensuojelun tarve, tai se on siirtynyt vaikkapa hyvinvointialueen omiin palveluihin. Olemme todistetusti pystyneet auttamaan suurta määrää perheitä näiden vajaan kuuden vuoden aikana, Avosylin yhtymän avopalveluiden johtaja Toni Sipiläinen kertoo.

Sipiläinen kertoo, että päättyneiden asiakkuuksien keskityöaika on ollut 10–11 kuukautta ja kuukausittaiset tuntimäärät ovat pyörineet 20–36 tunnin välillä. Tuntimäärät tyypillisesti laskevat asiakkuuden loppua kohden.

– Nyt on menty siihen, että meiltä tilattavan perhetyön tuntimäärää on tiputettu merkittävästi – kuukausittaiset tuntimäärät ovat tippuneet 8–12 tuntiin. Tämä johtaa siihen, ettei meillä ole realistista mahdollisuutta tehdä työtä niin hyvin, että sen kautta päästäisiin aiemmin mainitsemiini tuloksiin.

Väärin kohdistetut säästötoimenpiteet moninkertaistavat kulut myöhemmin

Sipiläisen mukaan yhden osasyyn nuorten pahoinvointiin aiheuttavat pitkät jonotusajat osasto- ja tutkimusjaksoille, joissa on tarjolla paikkoja huomattavasti todellista tarvetta vähemmän.

– Nyt olisi tärkeää, ettei tämä sama trendi lähtisi tapahtumaan myös lastensuojelunpalveluiden puolella. Jos lastensuojelupuolelta lähdetään leikkaamaan, tehostettujen tukitoimien kautta autetut ja sitä kautta pois lastensuojelun asiakkuudesta saadut siirtyvätkin jatkossa laitospalveluiden asiakkaiksi, joka maksaa yhteiskunnalle noin kolme kertaa enemmän kuin avohuollon palvelut maksaisivat.

Sipiläinen muistuttaa, että mikäli lapsista ei kyetä pitämään huolta, lasten pahoinvointi ja mielenterveys haasteet vain kasvavat, jonka seurauksena erilaiset lieveilmiöt ja lasten oireilu pahentuvat.

– Olisiko mahdollista miettiä palvelujärjestelmän sisäisesti, nuoriso- ja sivistystoimessa, että voitaisiinko näiden toimintaa tehostaa, mikäli ostopalveluissa pitää karsia. Voitaisiinko ammatillinen tukihenkilö siirtää johonkin muuhun tehtävään vai lisätäänkö nuorten vertaisryhmätoimintaa. Se että säästetään palveluista, joilla saadaan aidosti tuloksia, jotka säästävät meidän yhteiskunnan varoja on todella lyhytnäköistä.

Sipiläinen näkee ongelmallisena, että työtunteja vähennetään avohuollon piirissä olevilta perheiltä. Huolenaiheet ovat kuitenkin edelleen samat, mutta samalla perheiden tilanteet pitkittyvät.

– Ostopalveluita käytettäessä olisi myös mitattava mitä niillä saadaan aikaan. Jos mietitään vain rahamäärää, mitä nyt ensi vuonna käytetään, tullaan luomaan pitkäkestoisia ongelmia, jotka maksavat yhteiskunnalle pitkässä juoksussa moninkertaisesti. Nyt leikataan vääristä paikoista.

Kaikki ostopalvelut eivät ole pelkkiä kulueriä

– Nyt on tärkeää tutkia mitä ostopalveluihin sijoitettavalla rahalla saadaan aikaan. Jos hyvinvointialue ostaa mitä tahansa palvelua, siitä olisi saatava tilastotietoa ja dataa, että mitä sijoitetulla rahalla saavutetaan. Säästötoimenpiteet eivät pohjaudu tällä hetkellä tutkimuksiin tai tilastoihin. Olemme joutuneet muutamassa tapauksessa tekemään yrityksenä päätöksen, että me emme lähde työskentelemään niissä perheissä, joissa asetetut tavoitteet ja tuntimäärät eivät kohtaa. Näistä tilanteista eivät hyödy perheet, eikä pitkässä juoksussa myöskään hyvinvointialueen talous, Sipiläinen linjaa.

Hänen mukaansa tilanne vaatii koko järjestelmän vahvaa ravistelua ja yhdessä pohtimista, kuinka ostopalveluita voitaisiin käyttää järkevämmin.

Palveluiden päällekkäisyydet aiheuttavat jopa 15 % kustannuksista

Sipiläisen mukaan yhden haasteen muodostavat yksittäisen perheen päällekkäiset palvelut. Erityisesti kun puhutaan lastensuojeluasiakkaasta, siellä voi olla terapiaa, tehostettua perhetyötä ja psy-kontaktia sekä paljon muitakin palveluita.

– Näistä olisi tärkeää saada päällekkäiset palvelut pois. Seuraamalla asiakasprosesseja tarkemmin, millaisia palveluita sinne on annettu ja mitä niillä on saatu aikaan ja pyrittäisiin löytämään kokonaiskuvaa mitkä palvelut toimivat ja mitkä ei. Toki kaikki asiakastapaukset ovat erilaisia ja välillä nämä ovat perusteltuja. Nyt tarvittaisiin yhtenäinen mittaristo palveluiden kokonaisvaikuttavuudelle lastensuojelussa, sosiaalihuollossa, sairaanhoidossa ja erikoissairaanhoidossa – olipa sitten kyseessä raha- tai työaikapanos. Päällekkäisten palveluiden karsimisella voitaisiin resurssia käyttää tehokkaammin ja tarjota asiakaspaikkoja niitä tarvitseville enemmän samoilla kustannuksilla.

Jotta tällainen olisi mahdollista, tarvittaisiin Sipiläisen mukaan THL:n, STM:n, hyvinvointialueiden, kolmannen sektorin sekä yksityispuolen yhteistyötä. Yhtenäinen mittaristo mahdollistaisi vaikuttavuuden objektiivisen tarkastelun.

– Siitä pitäisi lähteä liikkeelle, ennen kuin päätetään miten olemassa olevia resursseja kohdennetaan. Tarvittaisiin vain se taho, joka lähtisi viemään tätä prosessia eteenpäin. Olisi tärkeää pystyä katsomaan kokonaisuutta riittävän laajasti ja ennen kaikkea objektiivisesti.

Mittareiksi tulos, panos ja vaikuttavuus

Sipiläinen uskoo vahvasti, että palveluiden objektiivisella tarkastelulla löydetään päällekkäisyyksiä, joita poistamalla toimintaa voitaisiin tehostaa, ilman että palveluiden vaikuttavuudesta tarvitsisi lähteä tinkimään.

– Mitä enemmän vahinkoa näistä säästöistä aiheutu, sitä vaikeampaa tilannetta on lähteä korjaamaan myöhemmin. Jos lastensuojeluasiakkaille tarjottaisiin heti alkuun mahdollisimman vahva tukitoimi ja sitten kevennettäisiin sitä, saataisiin nopeammin tuloksia ja työskentelyaikakin lyhenisi, jolloin resurssia saataisiin jo vapautettua seuraavalle asiakkaalle. Olisi seurattava asiakaskohtaisesti kokonaistyöskentelyaikaa sekä siihen käytettävää kokonaispanosta. Olisi seurattava yhden mittarin sijaan useampaa mittaria: tulos, panos ja vaikuttavuus.

Ostopalveluiden leikkaamisesta aiheutuvat kerrannaisvaikutukset merkittäviä

Sipiläinen mainitsee, että hyvinvointialueet tarvitsisivat alan asiantuntijoita ja uutta osaamista nyt käynnissä olevien toimenpiteiden kerrannaisvaikutusten hahmottamiseksi.

– Muutoksen pitäisi lähteä purkautumaan valtionjohdon suunnalta (STM, THL), että siellä lähdettäisiin miettimään näitä asioita riippumattoman tutkimuksen kautta. Hyvinvointialueiden ja yksityisten palveluntuottajien sisäisissä pohdinnoissa on aina mukana myös henkilökohtaisia motivaatioita, mikä vaikuttaa tulkintoihin. Sekä avo- että sijaishuoltoa pitäisi käyttää fiksusti ja järkevästi. Olisi myös mietittävä miten muu järjestelmä pystyy tukemaan tuota kokonaisuutta.

Sipiläisen mukaan sivistystoimen rooli lasten pahoinvoinnin vähentämiseksi koulumaailmassa olisi nostettava esille.

– Se voisi tukea tätä kokonaisuutta omalta osaltaan varsin hyvin. Kyseessä ei ole pelkästään lastensuojelun tai sosiaalihuollon haaste, vaan siihen kuuluvat myös erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto sekä sivistystoimen palvelut: peruskoulu ja toisen asteen opinnot. Kokonaisuudistuksessa näitä kaikkia toimijoita olisi vastuutettava tuloksellisuudesta.

Olisiko yhteinen budjetti myös yhteinen intressi?

– Yksi kokeilun arvoinen idea voisi olla, että kaikki lapsia ja nuoria koskevat palvelut olisivatkin saman budjetin alla, jolloin palveluiden päällekkäisyydet tulisivat selvemmin näkyviksi. Tietynlaisen palveluiden välisen pallottelun seurauksena syntyy yksittäisiä päällekkäisiä palveluita. Jos palvelut yhdistettäisiin, niitä katsottaisiin perhe-/lapsikohtaisesti ja meillä olisi yhtenäinen budjetti, se voisi pakottaa meidät toimimaan järkevämmin, Sipiläinen pohtii ratkaisuvaihtoehtoa.

Mikäli lastensuojelun ja sosiaalitoimen lisäksi palveluita kyettäisiin kohdentamaan paremmin ja hyödyntämään tarjolla olevaa palveluiden kirjoa, pystyttäisiin säästämään puhtaasti kustannuksista tai saamaan lisää asiakaspaikkoja 10–15 %, päällekkäiset palvelut poistamalla.

– Nyt tehtävillä ratkaisuilla tullaan vaikeuttamaan monen lapsen ja nuoren tulevaisuutta. Tästä on olemassa valitettavia esimerkkejä lähihistoriasta, kun vastaavia ratkaisuita tehtiin aiemmissa talouden taantumissa leikkaamalla palveluita. Palveluiden tehostamista tarvitaan koko sosiaali- ja terveysalalla, riippumatta siitä kuka palvelun tuottaa, on se yksityinen toimija tai julkinen sektori. Nyt medioissa on nostettu esiin ostopalveluiden kasvu vahvasti ja sen vaikutukset budjetteihin. Perheiden ja lasten pitkittyneet haasteet ja ongelmat luovat paineen palveluille ja sitä kautta myös ostopalveluiden määrä on kasvanut. Jos tämä haaste olisi korjattavissa julkisen puolen palveluilla, niin eikö se olisi tehty jo aikaisemmin? Kokonaisvaltainen järjestelmäuudistus, joka koskee terveydenhuoltoa, sivitystoimea ja sosiaalihuoltoa sekä heidän välistä yhteistyötä, on mielestäni ratkaisu, jolla tätä kokonaisuutta voidaan tehostaa. Yhteistyö hyvinvointialueiden, järjestöjen ja yksityisen välillä ilman vastakkainasettelua on se mitä vaaditaan myös, Sipiläinen toteaa.

avosylin.fi